”Liike on lääke”, on usein toistettu mantra, kun puhutaan liikunnasta terveydenhuollon yhteydessä. Tämä sanonta kuvastaa hyvin liikunnan asemaa tämän päivän yhteiskunnassa. Liike tulee usein mukaan vasta siinä vaiheessa kun elämäntavat alkavat olla kestämättömällä pohjalla. Monien ammattialojen työkulttuureissa useiden tuntien liikkumattomat jaksot ovat täysin normaaleja. Liikkumattomuudesta aiheutuvia haittoja tulee ajatelleeksi usein vasta, kun siitä aiheutuvien seurausten kanssa ei voi enää elää. Liikkeen käyttäminen lääkkeenä tässä vaiheessa on usein sekä epämukavaa että epämieluisaa. Jos liikkumattomuuden päästää liian pitkälle, niin matka kohti kultaisia eläkepäiviä saattaa olla hyvinkin lyhyt ja kivinen. Ryhtiä ja muita liikunnallisia edellytyksiä ei kannata kadottaa neljänkympin tullessa mittariin. Jos näin kuitenkin käy, niin horisontissa häämöttävää työuran loppua kohti ei mennä enää juosten, tai edes kävellen, vaan ryömien.

Tavat ja minäkuva

Tapoja ja asenteita saattaa tuntua peräti vaikeammalta muuttaa kuin geenejä ja perintötekijöitä. Geenit ja perintötekijät eivät tietenkään muutu, mutta niiden toimintaan voi kyllä vaikuttaa päivittäin toistuvilla valinnoilla. Jos liikettä kohdellaan vain lääkkeenä, ei se yleensä ole olennainen osa päivittäistä elämää. Jos perusaineenvaihdunnan ylläpitäminen alkaa olla elimistölle kohtuullisen kuormittavaa, voi olla että liikunnan tuottama terveydellinen vaste ei enää toteudu. Tuntuuko sinusta joskus siltä, että leposyke hipoo rajoitinta jo valmiiksi, ja sängystä nouseminen aiheuttaa kammiovärinää enkelikuoron laulaessaa korvissasi? Jos näin on, ei kalorien muuttaminen liike-energiaksi enää välttämättä onnistu pelkästään aerobista systeemiä hyödyntämällä. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä kysyä, hyväksytkö itsesi vain sellaisena kuin olet, vai voisitko hyväksyä myös hieman alemmilla kolesteroliarvoilla ja verenpaineella varustetun version itsestäsi.

Peli ei ole vielä menetetty

Jos asiaa katsoo kansanterveydellisestä näkökulmasta, niin näkymä ei ole yhtään sen ruusuisempi. Jos liike on vain lääke, niin voi tuntua, että sitä on pakko annostella elämään epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin, jotta saat poltettua vyötärölle kertynyttä vatsamakkaraa. Tämä näkökulma ei tue kestävää kehitystä tai työssäkäyvän väestönosan fyysistä tai henkistä jaksamista ja veroäyrien kilinää valtion kassaan. Näin lopulta työssäkäyvän kansanosan veronmaksukyky hiljalleen rapautuu, kun tuki ja liikuntaelin sairauksien johdosta nivelet lahoavat alta. Liikuntahalun- ja kyvyn heikentyessä myös muut terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävät elimistön toiminnot kuten esimerkiksi maksimihapenottokyky romahtavat. Tutkimusten pohjalta työssäkäyvän keskiverto sauvakävelijän maksimihapenottokyky riittää vielä noin kuuden tunnin arkiseen aherrukseen. Maksimihapenottokyvyn kapsiteetti onkin monella vain kolmasosa siitä mitä se voisi harjoittelun avulla olla. Peli ei kuitenkaan ole vielä menetetty. Jokainen askel auttaa, kunhan askellus on päivittäistä ja päämäärätietoista.

Tutustu Artsportin palveluihin, jotka edistävät liikuntakykyä.

Lähteet:

Husu, P., Tokola, K., Suni, J., Luoto, R., Sievänen, H., Mäki-opas, T., Vasankari, T. & Kaikkonen, R. (2014). Istuminen ja terveysliikuntasuosituksen toteutuminen suomalaisilla aikuisilla vuonna 2013–ATH- tutkimuksen tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 5/2014. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116070/URN_ISBN_978-952-302-201-0.pdf?sequence=1