Sydän- ja verenkiertoelimistön adaptaatiot
Happitasapainossa tapahtuva kestävyysharjoittelu, yhdistettynä riittävään lepoon ja ravintoon, kehittävät elimistöä monipuolisesti. Kestävyysharjoitteluun perustuvat fysiologiset muutokset eli adaptaatiot kohdistuvat mm. sydän- ja verenkiertojärjestelmään. Yksi syy siihen, miksi erityisesti sydän- ja verenkiertoelimistö nousee usein otsikoihin, voi olla että harjoitusvasteen mittaaminen ei vaadi edistynyttä rakettitiedettä. Harjoituksen johdosta tapahtuneet muutokset on helppo todentaa mm. leposykkeen ja verenpaineen laskun muodossa. Ja mikä parasta, koska tulokset ovat objektiivisesti mitattavia, tarkoittaa tämä että ne voi tarvittaessa iskeä vaikka IG:n seinälle kaiken kansan pällisteltäväksi.
Liikunta ja aivotoiminta
Kestävyysharjoituksen johdosta elimistössä tapahtuu kuitenkin muitakin kuin sydän- ja verenkirtoelimistön adaptaatioita. Myös aivoissa tapahtuu fysiologisia muutoksia, niiden parantaessa edellytyksiään vastata kestävyysharjoittelun aiheuttamaan kuormitukseen. Tässä, kohtuullisen matalalla intensiteetillä tehdyssä harjoittelussa, treeni toimii tietynlaisena pillinvihellyksenä aivoihin kohdistuville adaptaatiolille. Riittävän pitkään ja säännöllisesti tehty harjoittelu, edelleenkin yhdistettynä ennenkaikkea riittävään lepoon ja ravintoon, tuottavat yhdessä lisääntyneen kuormituksen aikaansaamia parannuksia. Säännöllisesti toteutetun nousujohteisen ylikuormituksen ansiosta tapahtuvat muutokset, vaimentavat myös usein pienillä ylikierroksilla toimivan sympaattisen rasitushermoston toimintaa. Lopulta pysyvästi! Pienentyneen sympaattisen hermoston aktivaation muutoksilla on merkitystä näin myös psyykkiselle hyvinvoinnille. Tällä on tietenkin merkitystä ei vain vapaa-ajan laatuun, vaan myös kykyyn kestää arjen eteen tuomia haasteita.
Aivoissa tapahtuvat muutokset johtavat mahdollisesti myös muihin terveyden kannalta myönteisiin sivuvaikutuksiin. Kun pinna ei kiristy enää niin herkästi ja aivojen reaktiivisuutta henkisesti kuormittavissa tilanteissa ei tarvitse rauhoittaa ylensyönnillä tai vaihtoehtoisesti täyttämällä suuta irtomakeisilla tunnin välein, saattaa myös kehon koostumuksessa näkyä muutoksia. Aluksi ehkä mittanauhalla todeten, mutta lopulta myös peiliin vilkuillen. Tämä saattaa vähentää myös loputonta vaalla juoksemista ja sykemittarin lukemien tuijottelua. Ja mikä parasta, kun tietyistä hyvistä rutiineista alkaa tulla vähitellen elämäntapoja, ovat silmäänpistävät muutokset lopulta vain sivutuotteita.
Pakko ei ole aina paras muusa
Kestävyysharjoittelun johdosta aivoissa tapahtuu oppimismuutoksia ennekaikkea aivorungon alueella, jonka toiminta ei ole tahdonalaisen käyttäytymisen ohjailemaa. Näiden muutosten tulee siis ennenkaikkea antaa tapahtua, eikä yrittää tietoisesti yrittää hallita tai pakottaa muutosta. Rautaisen itsekurin tuottaman pakon vaikutus aivorunkoon ja sympaattisen hermoston toimintaan saattaakin olla päinvastainen kuin ollaan toivottu. Jo tämäkin seikka voi olla hyvä peruste tehdä juoksulenkin jälkeen rauhallinen kävely tai loppuveryttely. Kun aivot saavat rauhassa palautua harjoituksen aiheuttamasta kuormituksesta, parantaa tämä ei ainoastaan fyysistä vaan myös psyykkistä harjoitusvastetta. Linnunlaulusta on mahdollista nauttia kuitenkin enemmän, jos vapaa-ajan kalenteriakin ei ole täytetty tukkoon merkityksettömillä tavoitteilla.
Liikkuvat lihakset eivät vaikuta vain mekaanisella tasolla, aivojen ja ääreishermoston sähköisten impulssien muodossa, vaan ne vaikuttavat myös kehon sisäeritykseen ja sen kemialliseen tilaan. Tämä tarkoittaa erityisesti verenkierron mukana kulkevia viestejä. Harjoittelun tuottamat hormonaaliset muutokset siirtävät myös sisäerityksen toiminnan rasitusta edellyttävälle tasolle. Koska myös tätä toimintaa ohjaavat aivot, parantaa ns. HPA-akseliin kohdistuvat adaptaatiot, aivojen kykyä sopeutua myös muihin stressitiloihin. Kohtuullisella kuormitustasolla toteutettu aerobinen liikunta vaimentaa vähitellen HPA-akselin toimintaa myös liikuntasuorituksen jälkeen. Tämä vähentää stressihormonien eritystä ja hidastaa solujen vanhenemista kun stressi vähenee. Ei paha!
Lähteet: Liikuva ihminen